Kiertotalouden mukainen suunnittelu haastaa käsitystämme estetiikasta
Kiertotalouden yleistyessä joudutaan pohtimaan uudelleen, mitä tilasuunnittelussa pidetään kauniina, ja kuinka tietyn aikakauden rakennuksia voitaisiin oppia arvostamaan enemmän. Vanhat tilat ja materiaalit ovat ainutlaatuisia, koska ne kätkevät sisälleen tarinoita, toisin kuin uudet.
Huonekalu, muotoilu- ja sisustustapahtuma Habitare järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 2.-6.9.2026. Tapahtuman monipuoliseen ohjelmaan sisältyi paneelikeskusteluja ja haastatteluja kiertotaloudesta: tilasuunnittelun tulevaisuudesta ja uudelleenkäytettyjä materiaaleja hyödyntävästä sisustusarkkitehtuurista. Kiertotalousaiheiset keskustelut olivat erityisen suosittuja ja keräsivät paikalle keskittyneitä kuuntelijoita.
Paneelikeskusteluissa sisustusarkkitehdit, suunnittelijat ja alan ammattilaiset herättivät yleisön kyseenalaistamaan sisäistettyjä käsityksiä estetiikasta ja patinasta sekä pohtimaan, mitä kohti haluamme mennä tulevaisuudessa. Kiertotalouteen perustuvalla suunnittelulla on mahdollisuus kasvaa suuremmaksi ja lähemmäksi valtavirtaa, jos rakentamiseen liittyvät arvot muuttuvat ja alan yhteistyö saadaan vahvistumaan.
Keskusteluissa yhtenä vahvana teemana esiin nousi estetiikka, ja kuinka kiertotalouden ajatusmaailmassa kauneuden käsitystä pitää oppia haastamaan. Esimerkkinä mainittiin 60–90-lukujen rakennukset, joiden julkisivujen ei yleisesti ajatella olevan esteettisesti kauneimpia, eikä niitä sen vuoksi arvosteta tarpeeksi. Arvostus ja kauniina pitäminen kytkeytyvät siihen, miten rakennuksista huolehditaan, ja halutaanko niitä säilyttää.
Suunnittelijoilta tarvitaan joustavuutta ja kykyä arvostaa vanhoja materiaaleja
Kun tyhjiksi jääviä rakennuksia päätetään säilyttää, säilytetään myös valtavasti pääomaa. Suunnittelijat ovatkin merkittävässä roolissa, kun tiloja päätetään ottaa uudelleenkäyttöön. Suunnittelijalla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin siitä, mitä halutaan pitää ennallaan, mitä hankitaan uudelleenkäytettynä tai uutena: miten ajan patina halutaan säilyttää tilassa.
Habitaressa nousi esiin suunnittelijan vastuun kasvaminen, kun kiertotaloutta aletaan arvostaa enemmän. Kiertotalouden mukainen tilasuunnittelu vaatii joustavuutta, kun purkumateriaalia syntyy satunnaisia määriä uudelleenkäytettäväksi, eikä valinnanvaraa ole yhtä paljon kuin uusissa materiaaleissa. Kiertotalouteen perustuvassa suunnittelussa ei aina voida toteuttaa ennalta laadittua visiota sellaisenaan, vaan ratkaisuja haetaan käytettävissä olevien materiaalien ehdoilla.
Tilamuutosprojektit voivat antaa suunnittelijalle mahdollisuuden käyttää tiloista ennestään löytyvää vanhaa ja jopa epäkiinnostavaa materiaalia uudella tavalla. Vanhat materiaalit kertovat tarinaa menneisyydestä ja luovat tiloihin kerroksellisuutta. Keskusteluissa pohdittiin, mitä patinalla oikeastaan tarkoitetaan. Patina mielletään usein vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana syntyneeksi kulumaksi, mutta se voi olla myös luonnon materiaaliin jättämiä jälkiä. Habitaressa pohdittiin, voitaisiinko materiaalien kertomia tarinoita ja ajan ja luonnon muovaamia jälkiä oppia arvostamaan enemmän.
Tilasuunnittelun tulevaisuus herätti paneeleissa toiveen myös yhteistyön vahvistumisesta alan sisällä. Kiertotalous vaatii paljon yhteistyötä ja vuorovaikutusta alalla, mutta myös ymmärryksen lisäämistä alan ulkopuolella. Helsingin kiertotalousklusteri on mukana edistämässä alan yhteistyötä tulevassa tapahtumassa Reimagine Spaces, jossa käsitellään sitä, miten suhtaudumme tiloihin muutoksen edessä. Miten olemassa olevia tiloja voidaan suunnitella uudelleen niin, että säilyttäminen, muuntojoustavuus ja kiertotalouden periaatteet ohjaavat ratkaisuja jo suunnitteluprosessin alusta lähtien? Loppuunvarattu tapahtuma järjestetään Helsingissä 28.–29.10.2026. Voit tutustua tapahtuman teemoihin kiertotalousklusterin nettisivuilta.